Firmamme “perinteiset” kesäjuhlat olivat kesäkuun puolivälissä. Meille “perinteinen” tarkoittaa ehkä kuitenkin vain sitä, että ne ovat säännöllisin välein, ei niinkään, että juhlat toisensa perään olisivat perinteisesti samanlaiset.
Kesä- sekä pikkujoulujuhlien vietto on jo peruskauraa monissa yrityksissä. Koska hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty, juhlia aletaankin miettiä jo talven pakkasilla. Ehkä sinäkin saat inspiraatiota yrityksesi seuraavien juhlien järjestämiseen tästä blogista!
Ehkä parasta juhlissa oli tavata eri paikkakunnilla työskenteleviä henkilöitä, joiden kanssa olen jo kuukausikaupalla vaihtanut sähköposteja. Toiseksi parasta oli karaoke.
Meilläkin on perinteisesti toimitusjohtajan alkutervehdys tai no, tänä vuonna se oli Tuntematon Sotilas -roolisuoritus leffasitaatteineen. Kesäjuhlamme ei ole pakollisesta paineesta työntekijöille pöytään kannettu viinerikasa, vaan meillä henkilöstöstä itsestään on noussut aktiiviporukkaa asioita ideoimaan, järjestämään juhlia vapaaehtoisesti ja jälki on sen näköistä; meidän näköistä. Tänä vuonna teemana oli Suomielokuva.
Teemajuhlilla uskalletaan heittäytyä
Teemana Suomielokuva on aivan nerokas, vaikka itse en olekaan suomalaisten elokuvien suurin fani. Se antaa tilaa olla tunnettu päähenkilö tai ihan perusvaatteisiin pukeutunut extra katukohtauksessa. Kaikkien on helppoa olla mukana teemassa vaikka kaapit eivät pursuaisikaan naamiaisasuja entuudestaan.
Minä olen ollut meidän firmassa tämän kirjoituksen aikana töissä noin 9 kuukautta ja pidän kesäjuhlia elintärkeänä tapana verkostoitua omien työkaverien kanssa. Meitä on viidellä paikkakunnalla, lähemmäs 400 henkeä. En muista kaikkien etunimiä tai titteleitä tietenkään vieläkään mutta saatan osata tervehtiä kasvojenkin perusteella, jos ruokakaupassa törmätään joskus, koska muistan, että sinä luulit minua profiilikuvastani 40-vuotiaaksi, sinä ostat musiikkisi mieluiten levyinä etkä suoratoistona, tai että sinun alakoulua käyvä tyttäresi on mielikuvituksekas kirjoittaja.
En ole psykologi, mutta kun voimme tuntea kollegamme myös työpöytien ulkopuolella, luomme kestävämpiä ammatillisia siteitä toisiimme.
Uskallamme tukeutua heihin tulevissa haasteissamme helpommin, kun he ovat muutakin kuin etunimi.sukunimi@yritys.fi.
Kaikkia ei voi miellyttää, eihän?
Mikä sitten tekee juhlista meidän näköisen, jos meitä on jo lähes 400 (juhlissa oli läsnä tänä vuonna 220 henkeä) ja kaikkiahan ei tunnetusti voi miellyttää?
Juhlia järjestävä porukkamme oli kaukaa viisas ja kattoi tilaisuuden kyllä monille sopivaksi. Teema näkyi mielikuvituksellisilla tavoilla niin miljöössä kuin tietysti osallistujissa. Oli Mielensäpahoittaja-baarimikko, herkulliset ruuat, illan tähtiesiintyjä Stig sekä myöhemmin bilebändi, karaokea, tikanheittoa, parhaiden asujen palkitsemista ja kaikenkaikkiaan aika vapaat kädet mihin kellonaikaan teet mitäkin.
Stigin esitys yhdisti hyvin tilaisuuteemme sopivaa huumoria välispiikeissään ja kannusti kaikkia vähintään huojumaan musiikin tahtiin. Osaa liikehdinnästä pystyi kutsumaan tanssiksikin, etenkin IT-mies -hitti taisi olla kaikille konsulteille tuttu!
Koko firma ei tietenkään päässyt paikalle, osa oli jo omilla kesälomareissuillaan tai perheiden kanssa mökkeilemässä, ja jotkut nyt eivät vaan tykkää juhlia. Sekin on täysin ok, toivottavasti hekin kuitenkin näkevät meidän hienot karaokevideomme ja kuvat green screeniltä.
On tärkeä muistaa, ettei koko yrityskulttuuri nojaa yhteen kokemukseen, kaksiin juhliin vuodessa tai tarjoiltavan alkoholin määrään.
Positiivinen kohtaaminen tuttujen ja tuntemattomien kollegojen kanssa voi tapahtua vaikka tiistai-iltapäivänä.
Kaikki tässä blogikirjoituksessa näkyvät vesileimalliset kuvat on kuvannut kuvaaja Minna Rossi.